Valoa voi määritellä monella tapaa.
Fotoni, aaltomuoto, hiukkanen, sähkömagneettinen taajuus. Valo käyttäytyy sekä fyysisenä hiukkasena että aaltona.
Se, mitä pidämme valona, on pieni osa sähkömagneettisesta spektristä, joka tunnetaan ihmisen näkyvänä valona ja jolle ihmisen silmän solut ovat herkkiä. Useimpien eläinten silmät ovat herkkiä samankaltaiselle alueelle.
Hyönteiset, linnut ja jopa kissat ja koirat näkevät jonkin verran UV-valoa, kun taas jotkut muut eläimet, kuten kalat, käärmeet ja jopa hyttyset, näkevät infrapunaa!
Nisäkkään aivot tulkitsevat/dekoodaavat valon 'väriksi'. Valon aallonpituus tai taajuus määrää havaitsemamme värin. Pidempi aallonpituus näyttää punaiselta, kun taas lyhyempi aallonpituus näyttää siniseltä.
Väri ei siis ole maailmankaikkeuden luontainen ominaisuus, vaan mielemme luomus. Se edustaa vain pientä osaa koko sähkömagneettisesta spektristä. Se on vain fotoni tietyllä taajuudella.
Valon perusmuoto on fotonien virta, joka värähtelee tietyllä aallonpituudella.