Unkarilainen lääkäri ja kirurgi Endre Mesterille annetaan kunnia pienitehoisten lasereiden biologisten vaikutusten löytämisestä, mikä tapahtui muutama vuosi rubiinilaserin keksimisen jälkeen vuonna 1960 ja helium-neonlaserin (HeNe) keksimisen jälkeen vuonna 1961.
Mester perusti lasertutkimuskeskuksen Semmelweisin lääketieteelliseen yliopistoon Budapestiin vuonna 1974 ja jatkoi työskentelyä siellä loppuelämänsä. Hänen lapsensa jatkoivat hänen työtään ja toivat sen Yhdysvaltoihin.
Vuoteen 1987 mennessä lasereita myyvät yritykset väittivät voivansa hoitaa kipua, nopeuttaa urheiluvammojen paranemista ja paljon muuta, mutta tästä oli tuolloin vain vähän näyttöä.
Mester kutsui tätä lähestymistapaa alun perin ”laserbiostimulaatioksi”, mutta pian siitä tuli ”matalan tason laserhoito” tai ”punavalohoito”. Kun tätä lähestymistapaa tutkivat omaksuivat valodiodit, siitä tuli ”matalan tason valohoito”, ja ”matalan tason” tarkan merkityksen epäselvyyden ratkaisemiseksi syntyi termi ”fotobiomodulaatio”.